Traumapsykoterapia

Traumatisoituminen tarkoittaa sitä, että on tapahtunut jotain sietokyvyn ylittävää. Traumaattiset kokemukset voivat vaihdella suuresti. Kokemus voi olla jokin yksittäinen tapahtuma tai se voi olla pitkään jatkunutta kaltoinkohtelua, laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä jo lapsuudessa.

Traumatisoituminen voi usein aiheuttaa mielen pirstoutumista, vireyden- ja tunteidensäätelyvaikeuksia, traumaattisen kokemuksen tunkeutumista väkisin mieleen ja välttämiskäyttäytymistä. Lisäksi lapsuudessa kokema vakava traumatisoituminen voi aiheuttaa erilaisia dissosiaatio-oireita. 

Psykoterapiassa hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti niin, että huomioidaan sinun henkilöhistoria ja nykyinen elämäntilanteesi. Terapian alussa kartoitetaan erilaisia asioita mm. nykyhetken oireita ja ongelmia, elämänhistoriaa sekä mietimme ja sovimme terapian tavoitteista. Hoidon alkuvaiheessa vältetään keskittymästä traumakokemuksiin, niiden sijaan keskitytään mm. opettelemaan itsesäätelyn ja havainnoinnin lisäämistä sekä löytämään oireenhallintakeinoja.  

Traumapsykoterapiassa käytetään erilaisia menetelmiä, esim. sensomotorisia menetelmiä vakauttamaan traumaperäisiä oireita, EMDR terapiaa häiritsevien ja traumaattisten kokemusten prosessoinnissa. Traumaan liittyvät tunteet ovat monesti hyvin voimakkaita ja pelottavia. Kun tunteiden sijaan keskitytään kehon reaktioihin, aistimuksiin sekä puolustusreaktioihin, voidaan turvallisesti lisätä traumamuistuttajien havainnointia siedettävässä vireystasossa. Traumatisoitunutta autetaan vähitellen erottamaan nykyhetken havaintoja ja menneisyyteen liittyviä havaintoja toisistaan. 

Otan vastaan koulutuspsykoterapia asiakkaita. Opiskelijana minulla ei ole mahdollista ottaa vastaan Kela-asiakkaita. Kysy rohkeasti lisätietoja.  


Niin kauan kuin kehomme tuntee olonsa turvalliseksi, aivomme vastaanottavat uutta informaatiota ja luovat uutta todellisuutta. Silloin kun juutumme traumamuistoon, kadotamme kykymme uuden tiedon vastaanottamiseen ja jumiudumme elämään mennyttä todellisuutta yhä uudestaan ja uudestaan. (Van der Kolk, 2003)